Perjantai 13 – uskomuksista epäonneen ja mustan kissan magiaan
Tänään on perjantai 13. päivä. Jättikö sydämesi lyönnin välistä tai juoksiko kylmät väreet selkäpiissäsi? Et varmasti ole ainoa, joka reagoi näin. On suorastaan kummallista, miten yksi luku voi kietoa meidät pikkusormensa ympärille.
Minua itseäni tämä luku on seurannut usein: automaatti on sylkäissyt vuoronumeron 13, entisellä työpaikalla kaappini numero oli 13 ja monissa listoissa olen ollut juuri se kolmastoista. Kaikesta huolimatta tämä luku ei ole tuonut minulle erityistä epäonnea – mutta toisaalta, enpä tiedä, mikä olisi voinut olla toisin ilman sitä.
Uskomukset ovat kuin sipuli: kerroksellisia ja hieman karvaita, joskus jopa vedet silmiin tuovia. Päätin kurkistaa näiden kerrosten väliin ja tutkia, mitä sieltä löytyy. Miten nämä tarinat ovat syntyneet ja miksi ne pysyvät niin tiukassa? Onko syytä pelätä mustan kissan kirousta ja missä kulkee sattuman ja epäonnen raja? Onko kalenteripäivällä todella valtaa vai onko se kaikki vain omassa päässämme?
1) 13 – enemmän kuin pelkkä luku?
Kolmetoista eli 13 on kokonaisluku ja pariton luku, matemaattinen arvo 12:n ja 14:n välissä. Kansanperinteessä se on kuitenkin ristitty "tusinan pahuudeksi" tai "pirun tusinaksi". Yhtäkkiä matematiikka muuttuu tarinaksi.
Joillekin luku 13 aiheuttaa todellista pelkoa, jota kutsutaan triskaidekafobiaksi. Se on hyvä esimerkki siitä, miten toistuva puhe voi kasvaa tunteeksi, jonka ihminen kokee fyysisesti. Taikausko on kuin lumipallo: aluksi se on pieni ja viaton, mutta mitä enemmän sitä pyöritellään, sitä suuremmaksi se kasvaa.
2) Perjantai – loppu ja alku
Perjantai on tavallinen arkipäivä, viikon viides ja koulu- tai työviikon viimeinen. Se on monelle viikon odotetuin hetki, jolloin saa vihdoin vetää henkeä. Joskus se henkäys on niin syvä, että viikonloppu tuo mukanaan päänsärkyä, mutta se onkin sitten eri tarina.
Kun kalenteriin sattuu 13. päivä ja se on vielä perjantai, monella käynnistyy automaattiohjaus: "Nyt alkaa tapahtua."
Kulttuurisesti perjantaina on kuitenkin hyvä maine. Se on hetki, jolloin "työ" vaihtuu "vapaa-ajaksi". Pohjoismaissa meillä on jopa oma perjantai-illan rituaalimme: Ruotsista levinnyt fredagsmys – kotoilu peiton alla tacojen kera – on vakiintunut tapa aloittaa viikonloppu rauhassa draaman ja onnettomuuksien sijaan.
3) Miten nämä kaksi kohtasivat?
Luku 13 ja perjantai yhdistettiin "perjantai 13." -uskumukseksi Ranskassa 1800-luvun alkupuolella, josta se levisi kirjallisuuden ja näytelmien kautta Amerikkaan. Tämä moderni pelko on todellisuudessa cocktail muinaisia myyttejä ja historiallisia tapahtumia.
Pohjoismaisessa mytologiassa epäonni juontaa juurensa tarinaan 12 jumalan pidoista. Rauhan rikkoi kutsumaton 13. vieras, Loki, joka yllytti juonillaan yhden jumalan tappamaan toisen. Näin luvusta 13 tuli petollisuuden symboli.
Kristinusko toi omat kerroksensa yhdistämällä luvun Jeesuksen kuolemaan. Viimeisellä ehtoollisella oli 13 henkeä, ja koska perjantai oli Antiikin Roomassa yleinen mestauspäivä, Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui juuri perjantaina.
1800-luvulla yhteys vahvistui entisestään, koska perjantai oli Euroopassa ja Amerikassa pitkään virallinen hukkamispäivä. Jos mestaus osui samalle päivälle onnettomana pidetyn luvun kanssa, sitä pidettiin erityisen pahana enteenä.
Historiallisena käännekohtana pidetään usein perjantaita 13. lokakuuta 1307, jolloin Ranskan kuningas Filip Kaunon vangitutti temppeliherrain ritarikunnan jäsenet, luoden pysyvän jäljen Euroopan historiaan.
Suomalaiseen kansanperinteeseen perjantain ja 13. päivän huono maine vakiintui kirkon ja vanhojen uskomusten kautta. Talonpoikaiskulttuurissa perjantai oli "pyhä" tai "onneton" päivä, jolloin tietyt työt, kuten kehrääminen tai kylvö, olivat kiellettyjä epäonnen välttämiseksi.
4) Perjantai 13. meillä ja etelänaapurillamme
Suomessa perjantai 13. on muuttunut mielenkiintoiseksi yhdistelmäksi muinaista kansanperinnettä ja modernia yhteiskuntaa:
Kadonpäivät ja mustat kirjat: 1800-luvulla uskomus luvun 13 ja perjantain kohtalokkuudesta syveni entisestään, kun painetut almanakat ja salaperäiset "mustat kirjat" levittivät tietoa niin kutsutuista kadonpäivistä. Nämä olivat vuoden onnettomimpia päiviä, jolloin uusiin hankkeisiin ryhtyminen oli tuomittu epäonnistumaan.
Kansallinen tapaturmapäivä: Nyky-Suomessa olemme ottaneet pragmaattisen otteen: perjantai 13. on virallisesti julistettu Kansalliseksi tapaturmapäiväksi. Teemapäivän tavoitteena on herätellä meitä kiinnittämään huomiota työturvallisuuteen ja arjen huolellisuuteen. Tilastot nimittäin kertovat karua kieltä – tällaisina päivinä olemme usein hieman hajamielisempiä, oli se sitten taikauskoa tai ei.
Perjantailapsi: Vanha kansa uskoi, että perjantaina syntynyt lapsi (perjantailapsi) saattoi kohdata elämässään enemmän vastoinkäymisiä, varsinkin jos syntymä osui kohtalokkaalle 13. päivälle. Se oli merkki siitä, että elämässä joutui tekemään keskivertoa enemmän töitä onnensa eteen.
Etelänaapurissamme Virossa: Virolainen perinne on mielenkiintoinen peilikuva omastamme. Siellä uskomus levisi 1800-luvulla saksalaisten vaikutuksesta ns. taevakirjojen (taivaskirjeiden) kautta. Nämä ahelkirjeitä muistuttavat käsikirjoitukset listasivat vuoden vaarallisimmat päivät, mutta toimivat samalla suojeluksena – jos kirje oli taskussa, epäonni ei tarttunut. Virossa perjantai oli "puolipyhä", jolloin kehrääminen oli kiellettyä, jotta "ei pistettäisi Jeesuksen silmiä". Nykyään virolaiset ovat kääntäneet päivän maineen päälaelleen: se on suosittu verenluovutuspäivä, jolloin huono onni taltutetaan tekemällä konkreettista hyvää muille.
5) Luku 13 – näkymätön symboli ympärillämme
Usko luvun 13 tuomaan epäonneen on juurtunut länsimaiseen yhteiskuntaan niin syvästi, että monet yritykset päätyvät yksinkertaisesti ignoraamaan luvun asiakkaidensa mielenrauhan turvaamiseksi. Tämä on johtanut erikoiseen tilanteeseen, jossa luku 13 on monin paikoin ikään kuin "kadotettu" julkisista tiloista.
Tässä on yleisimpiä esimerkkejä paikoista, joissa lukuun 13 törmää vain harvoin:
Ilmailu: Monet suuret lentoyhtiöt (kuten Lufthansa, Ryanair ja Air France) ovat jättäneet lentokoneistaan rivin 13 kokonaan välistä. Matkustajat siirtyvät suoraan riviltä 12 riville 14, jotta vältettäisiin turhaa levottomuutta nousun aikana.
Korkeat rakennukset ja hissit: Yhdysvalloissa ja osittain Euroopassa monista pilvenpiirtäjistä puuttuu 13. kerros. Hissipaneelissa numeron 12 jälkeen tulee heti 14, tai kerros on merkitty kirjaimella "M" (aakkosten 13. kirjain).
Hotelliala: Useissa hotelleissa ei ole huonetta numero 13. Se korvataan usein merkinnällä "12A" tai numero hypätään kokonaan yli, jotta vieraiden ei tarvitse nukkua "huonon onnen" ympäröimänä.
Formula 1 ja moottoriurheilu: Moottoriurheilussa vältettiin pitkään numeron 13 käyttöä lähtöruudukossa. Perinne juontaa juurensa ajoilta, jolloin useita traagisia onnettomuuksia sattui juuri tällä numerolla kilpailleille autoille.
Sairaalat: Sairaaloiden leikkaussalit on usein numeroitu niin, että luku 13 jää välistä. Potilaat saattavat muuttua ennen leikkausta taikauskoisiksi, minkä ei katsota edistävän toipumista.
Merenkulku: Merimiesten keskuudessa elää vanha uskomus, jonka mukaan 13-henkisen miehistön voimin merelle lähteminen kutsuu luokseen myrskyjä tai haaksirikkoja. Myös laivojen ristiäisiä tai vesillelaskuja vältetään tekemästä 13. päivänä.
Kaupunkisuunnittelu: Joissakin kaupungeissa ei ole lainkaan 13. katuja tai talonnumeroita 13. Tällä pyritään säilyttämään kiinteistöjen arvo, sillä taikauskoiset ostajat saattavat vältellä kyseisiä osoitteita.
Taloudellisessa mielessä "perjantai 13." on täysin todellinen ilmiö. On arvioitu, että maailmantalous menettää tänä päivänä satoja miljoonia euroja, koska ihmiset jättävät taikauskon vuoksi väliin lentoja, häitä tai suuria liikesopimuksia.
6) Hieman mustasta kissasta
Jos ihminen haluaa "merkin", kissa on täydellinen ehdokas – kissa kun ei tee yhteistyötä. Se kulkee omia polkujaan ja päättää itse, kenen kanssa on tekemisissä. Juuri tämä itsenäisyys tekee kissasta mystisen.
Historiallisesti musta kissa sai huonon maineensa 1300–1700-luvuilla, jolloin se yhdistettiin noitavainoissa kurjuuden ja pahuuden kätyrinä. Mustia kissoja kuvattiin usein noitien uskollisina kumppaneina, mikä vahvisti uskoa niiden tuomaan epäonneen.
Mutta se on vain puoli totuutta. Toisaalla mustaa kissaa on pidetty onnen tuojana. Skotlannissa musta kissa ovella merkitsee vaurautta, ja merimiehet ovat pitäneet mustia kissoja laivalla suojelijoina. Musta kissa on kuin peili: me heijastamme siihen omat pelkomme tai toiveemme. Kissa itse haluaa yleensä vain ruokaa, unta ja lämpimän paikan.
Toivottavasti kukaan ei näe tänään mustan kissan ylittävän tietä – ei siksi, että se toisi huonoa onnea, vaan siksi, että ulkona on kylmä talvi ja jokaisen mirrin soisi olevan turvassa lämpimässä kodissa.
7) Kohtalo vai fantasia?
Lopulta kaikki tiivistyy yhteen kysymykseen: onko perjantai 13. todella "musta aukko" kalenterissa vai vain kollektiivisen mielikuvituksemme tuote? Päivän ilmiö on koottu muinaisista jumaltaruista, raamatunkertomuksista ja historiallisista tragedioista. Olemme rakentaneet tämän luvun ympärille kokonaisia linnoituksia – jättäneet väliin kerroksia ja istuinrivejä – ikään kuin yrittäisimme huijata kohtaloa.
Mutta ehkä totuus on muualla. Musta kissa ei kanna mukanaan noitien kirousta. Samoin luku 13 on vain sümboli, jolle me itse annamme merkityksen. Ehkä perjantai 13. on meille tarpeellinen muistutus pysähtyä ja olla hieman tarkempia – kuten Kansallinen tapaturmapäivä meitä opastaa. Jos muutamme pelon hyväksi teoksi tai kotoisaksi perjantai-illaksi, taikausko on täyttänyt tehtävänsä.
Joten jos huomaat tänään mustan kissan tai katsot kalenteria, älä murehdi. Sen sijaan, että odottaisit pahaa, voit ajatella: tänään on perjantai – viikko on selätetty ja edessä on ansaittu lepo. Ja se on jo itsessään aika hyvää onnea.