Vallan hauskaa! Laskiainen tullut on!
Lapsuudessani laskiainen oli päivä, jota odotin intohimolla. Laskiaisena eivät edes muuten vakavat ja kunnolliset aikuiset kieltäneet itseltään lapsena olemista ja pientä hulluttelua. Muistan elävästi, miten kädet kyynärpäitä myöten rasvaliemeen kastuneina etsittiin sitä kaikkein oikeinta luuta – niitä oikeita oli vain muutama. Luujahti ei ollut turhaa, sillä tavoitteena oli rakentaa täydellinen luuhyrrä. Luuhun porattiin reiät ja pujotettiin naru – teoreettisesti helppoa, mutta valtava pettymys, jos hyrrä ei alkanutkaan ulvoa oikealla tavalla. Oikean hyrrän piti olla kunnolla kuivunut, mutta kuka lapsi malttoi odottaa? Nappi ajoi saman asian, mutta aito luuhyrrä oli se ainoa oikea.
Toinen tärkeä perinne oli tietysti mäenlasku. Meidän perheessämme ei tyydytty vain pulkkaan, vaan alle otettiin kaikki mikä vähänkään luisti. Se ei ollut tavallista talviurheilua, vaan jotain paljon suurempaa.
Onko sinulla jo hernekeitto hellalla, pullataikina kohoamassa, soitin viritetty ja mieli valmiina pitkään liukuun? Melko pitkä lista hommia yhdelle päivälle, mutta vielä tätä edellistä listaa pidempi on kauppojemme hyllyillä olevien erilaisten laskiaispullien valikoima, yksi upeampi kuin toinen. Juuri nämä laskiaispullat viestittävät meille reilu kuukausi etukäteen, että kermavaahtopyhät ovat tulossa. Nykypäivän hyvinvointi yhteiskunnassa on muuttunut ja laskiaisesta on tullut enemmänkin kulutusjuhla.
Suomen historiassa on ollut myös aikoja, jolloin perheen ruokapöydän täyttäminen on ollut vaikeaa, mutta nyt elämme aikakautta, jolloin vaihtoehtojen valitseminen on vaikeaa. Totuus on, että molemmilla aikakausilla on omat vaikeutensa. Näitä kauniita pullatelineitä katsellessa ei voi olla miettimättä – löytyykö näille kaikille ostaja ja kuinka vaikeaa herkuttelijan on ruokamaratonin jälkeen saada housujen nappi kiinni?
Perinteet, jotka ulottuvat syvemmälle kuin mäenrinne
Nykyään laskiainen on ilon ja syömisen juhla, mutta esi-isillemme se oli strateginen taitekohta. Pitkä liuku ei ollut vain hupia, vaan sen uskottiin takaavan suoraan pellavan kasvun. Mitä pidemmälle kelkka luisti, sitä pidempää kuitua kesällä saatiin – se tarkoitti parempaa kangasta ja parempaa elämänlaatua.
Myös kiellot olivat tiukkoja. Työt, kuten kehruu, oli jätettävä, ettei lampaiden päät menisi sekaisin. Hiusten leikkaamisen taas uskottiin tuovan hiuksiin pellavaista kiiltoa, mutta itseltään ei saanut leikata, ettei leikkaisi samalla pois järkeään.
Miksi Suomessa on kaksi laskiaista?
Suomessa laskiaista juhlitaan usein kahtena päivänä: laskiaissunnuntaina ja laskiaistiistaina. Sunnuntai on perheen ja pulkkamäen päivä, jolloin on oikeasti aikaa ulkoilla ja olla yhdessä, ja laskiaistiistai on kirkkokalenterissa paastonajan kynnyspäivä, juuri ennen tuhkakeskiviikkoa. Tämän päivän rytmi tekee sunnuntaista yksinkertaisesti näkyvimmän, mutta tiistai säilyttää silti alkuperäisen merkityksensä, viimeisen - runsaamman aterian.
Mielenkiintoista on, että Suomessa laskiaistiistai sai erityisesti koululaisten ja myöhemmin opiskelijoiden juhlaluonteen 1900-luvun alkupuolella. Nykyään laskiainen näkyy monissa kaupungeissa ennen kaikkea opiskelijoiden laskiaisriehana: puistot täyttyvät värikkäistä haalareista, huikeista laskuvälineistä ja hyväntuulisesta mäenlaskusta. Se on hieno jatkumo vanhalle kansanperinteelle – riemu ja yhdessäolo kantavat läpi kylmimmän talven.
Laskiaiskarnevaalit maailmalla
Vaikka meillä on hernekeitto ja pullat, muualla maailmassa talvi jätetään hyvästeltäväksi eri tavoin:
Puola aloittaa herkuttelun jo aiemmin "rasvaisena torstaina", jolloin pączkit (hillomunkki) katoavat tiskiltä samaa vauhtia kuin laskiainen katoaa kalenterista
Iso-Britannia elää Shrove Tuesday -päivänä pannukakkujen voimalla ja joissain paikoissa juostaan vieläkin pannukakkukisoja paistinpannu kädessä. Se kuulostaa vitsiltä, mutta on ihan oikea perinne.
Tanskassa Fastelavnissa lapset pukeutuvat naamiaisasuihin ja "lyövät kissan ulos tynnyristä" eli hakkaavat tynnyriä rikki makeisten toivossa, ja taustalla on vanha ajatus siitä, että talvesta ja pahasta on lyötävä irti viimeinenkin lauta.
Islannissa laskiainen on osa kolmen päivän sarjaa, joka alkaa Bolludagurilla – laskiaispullanpäivänä . Silloin herkutellaan erityisellä leivonnaisella, tuulihatulla, joka on täytetty runsaalla kermavaahdolla ja kuorrutettu suklaalla. Seuraava päivä on Sprengidagur, "räjähdyspäivä", jolloin syödään liha- ja hernesoppaa niin tukevasti, että nimi tuntuu melkein kirjaimelliselta. Lopuksi tulee tuhkapäivä, jolloin lapset kiertävät laulaen ja keräten herkkuja. Tämä kolmen päivän kokonaisuus tekee Islannin laskiaisesta poikkeuksellisen – talvi saatetaan matkaan runsauden, huumorin ja yhteisen ilon kautta.
Laskiainen muistuttaa, että rantakausi ei ole kaukana.
Laskiaisen viimeinen liuku on merkki siitä, että kevät ja "rantakausi" eivät ole enää kaukana. Ennen vanhaan laskiaista seurannut paasto oli selviytymisstrategia – ruokavarastot olivat vähissä ja piti odottaa luonnon heräämistä.
Tänään paasto voi olla meille tietoinen "restart". Se ei vaadi täydellisyyttä, vaan johdonmukaisuutta: vähemmän iltanapostelua, enemmän aitoa ruokaa ja liikuntaa. Laskiainen antaa siihen alkusysäyksen – kelkka on jo mäen päällä, nyt tarvitaan vain työntö!
Pitkiä pellavia!
Tämänvuotinen talvi on tarjonnut meille sekä korkeita pakkaslukemia että runsaasti lunta. Nauttikaa talvesta, viettäkää aikaa perheen kanssa ja luokaa muistoja. En voi luvata, että pitkä liuku parantaisi pankkitilin saldoa, mutta raitista ilmaa ja terveyttä se tuo varmasti.
Mäenrinteet odottavat valloittajiaan! 😉