Kumpi oli ensin – astma vai ylipaino?

Väite 1: Painonnousu astmadiagnoosin jälkeen johtuu vain vähäisestä liikkumisesta.

Tämä väite ei pidä paikkaansa, koska tilanne ei ole niin mustavalkoinen.

Vaikka fyysinen aktiivisuus voi vähentyä oireiden seurauksena, painonnousun taustalla on syvempiä fysiologisia syitä. Kun astma ei ole hallinnassa, elimistö kärsii lievästä hapenpuutteesta eli hypoksiasta. Rasvan polttaminen eli oksidaatio vaatii kuitenkin runsaasti happea. Jos keuhkot eivät pysty takaamaan riittävää kaasujenvaihtoa, rasvan hajottaminen muuttuu tehottomaksi ja elimistö siirtyy säästötilaan. Lisäksi krooninen tulehdus aiheuttaa elimistössä stressitilan, joka edistää rasvan varastoitumista, vaikka energiansaanti ei muuttuisi.

Väite 2: Ylipaino on astman riskitekijä ja voi pahentaa sairauden kulkua.

Tämä väite on täysin totta.

Rasvakudos ei ole pelkkä passiivinen massa, vaan aineenvaihdunnallisesti aktiivinen elin, joka tuottaa tulehdusta edistäviä aineita eli sytokiineja. Nämä aineet kulkeutuvat verenkierron mukana keuhkoihin, herkistävät hengitysteitä ja lisäävät tulehdusta. Lisäksi ylipainoisilla ihmisillä keuhkojen tilavuus on mekaanisesti rajoittunut, mikä tekee hengitysteistä alttiimpia ahtautumaan. Siksi ylipaino voi olla yksi astman syntyyn vaikuttavista tekijöistä myös niillä, joilla ei ole geneettistä alttiutta sairastua astmaan.

Väite 3: Astman ja painon välillä on noidankehä, jossa toinen ruokkii toista.

Tämä väite pitää paikkansa. Se on asia, jota moni ei tiedä.

Ylipaino edistää astmaa, mutta hallitsematon astma voi myös edistää painonnousua. Kyse on kaksisuuntaisesta ilmiöstä. Kun astman oireet, erityisesti öinen yskä, heikentävät unen laatua, stressihormoni kortisolin taso nousee. Se lisää ruokahalua ja edistää rasvan kertymistä erityisesti keskivartaloon. Mitä suurempi paino on, sitä vaikeampi astmaa on pitää hallinnassa. Ja mitä huonommin astma on hallinnassa, sitä vaikeampaa painon pudottaminen on.

Väite 4: Painonpudotus on mahdotonta, jos keuhkot eivät toimi kunnolla.

Juuri näin asia on.

Asioita ei voi hoitaa kaikkea kerralla, vaan ensin on saatava astma hallintaan, ja vasta sen jälkeen paino alkaa yleensä laskea. Tämä on biologinen tosiasia: jos elimistö ei saa riittävästi happea, se ei pysty myöskään polttamaan rasvaa tehokkaasti. Siksi on niin tärkeää saada astma ensin hallintaan. Vasta sitten, kun hengitysteiden tulehdus on lääkityksen avulla rauhoittunut ja keuhkojen ilmanvaihtokyky palautunut, elimistön aineenvaihdunta alkaa jälleen reagoida paremmin ravitsemuksen ja liikunnan muutoksiin.

Väite 5: Astmalääkkeet ovat pääasiallinen syy painonnousuun.

Tämä väite on osittain totta, mutta vaatii tarkempaa tarkastelua ja selitystä. Lääkkeiden ja painonnousun välinen yhteys riippuu lääkkeen tyypistä ja annoksesta.

Systeemiset glukokortikosteroidit (tabletit)

Jos astma on vaikea ja vaatii suun kautta otettavaa lääkitystä, kuten prednisolonia tai metyyliprednisolonia, painonnousu on yksi tavallisimmista haittavaikutuksista. Nämä lääkeaineet muuttavat elimistön aineenvaihduntaa, lisäävät ruokahalua, edistävät nesteen kertymistä sekä rasvan varastoitumista erityisesti keskivartaloon.

Inhaloitavat kortikosteroidit (inhalaattorit)

Koska lääke kulkeutuu suoraan hengitysteihin, sen systeeminen vaikutus elimistöön on vähäinen. On kuitenkin hyvä tietää, että pitkäaikainen käyttö suurina annoksina voi osittain imeytyä verenkiertoon. Tämä voi vaikuttaa verensokeriin ja aineenvaihduntaan ja tehdä painonhallinnasta tavallista vaikeampaa.

Yhteenveto

Suurin uhka painolle on todellisuudessa hoitamaton tai huonosti hallinnassa oleva astma. Jos et käytä inhaloitavaa tulehdusta ehkäisevää lääkitystä säännöllisesti, astma pahenee herkemmin. Tällöin lääkäri joutuu määräämään toistuvia kortisonitablettikuureja, joiden vaikutus aineenvaihduntaan on moninkertaisesti raskaampi ja pitkäkestoisempi kuin päivittäisen inhalaattorin.

Väite 6: Jos minulla on astma, minun pitäisi välttää liikuntaa, jotta en rasittaisi keuhkojani.

Tämä väite ei pidä paikkaansa.

Keuhkot eivät kulu liikunnassa, vaan päinvastoin hengityslihakset tarvitsevat kuormitusta tullakseen tehokkaammiksi. Jos ihminen välttelee liikkumista, hänen kykynsä käyttää happea heikkenee entisestään, mikä tekee jopa tavallisista arjen toimista raskaampia. Salaisuus on valmistautumisessa. Hyvin ohjatun astman hoidossa voidaan tarvittaessa käyttää avaavaa lääkettä ennen liikuntaa ja tehdä huolellinen lämmittely. Harjoitettu keho tarvitsee samaan suoritukseen vähemmän happea, mikä tarkoittaa, että keuhkojen tarvitsee tehdä vähemmän työtä ja astmaoireiden todennäköisyys liikunnan aikana vähenee. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien astmaa sairastavien pitäisi alkaa treenata kovaa. Mutta kuormituksen lisääminen askel askeleelta ei tee pahaa. Tärkeintä on kuunnella kehoa eikä ylittää omia rajojaan.

Väite 7: Krooninen stressi ja vähäinen palautuminen ovat astman ja ylipainon yhteinen nimittäjä.

Tämä biologinen silta näiden kahden tilan välillä on täysin olemassa.

Hallitsematon astma pitää elimistöä jatkuvassa taistele tai pakene -tilassa, sillä vaikeutunut hengitys on aivoille viesti välittömästä vaarasta. Tämä aktivoi lisämunuaiset tuottamaan stressihormoneja. Jos palautuminen on puutteellista, esimerkiksi astman häiritsemän unen vuoksi, veren tulehdusmerkkiaineet eivät koskaan laske normaalille tasolle. Tämä krooninen stressitila estää rasvakudoksen hajottamista ja lisää emotionaalista syömistä. Ilman riittävää lepoa ja happea elimistö on liian kuormittunut keskittyäkseen rasvanpolttoon.

Yhteenveto

Kuten näet, astma ja ylipaino eivät ole erillisiä ongelmia, vaan usein saman biologisen epätasapainon eri puolia. Kun keuhkot ja hengitys saadaan hallintaan, elimistö saa viestin siitä, että vaara on ohi. Vasta silloin avautuu niin sanottu metabolinen ikkuna, jossa terveellinen ravitsemus ja liikunta voivat todella alkaa tuottaa tulosta.