Kiitollisuus – yksinkertaisin tie onnellisuuteen.
Kiitollisuus tai kiitollisuuden tunne on miellyttävä tunne, joka syntyy ihmisessä jonkun hyvän teon tai jonkin saamisen seurauksena. Todellisuudessa kiitollisuus on kuitenkin paljon enemmän kuin hetkellinen tunne. Se on tapa, jolla ihminen hahmottaa maailmaa ja suuntaa huomionsa ympäristöönsä. Kiitollisuus alkaa siitä, missä itsestäänselvyydet päättyvät. Kun lakkaamme pitämästä asioita ja ihmisiä itsestäänselvinä osina elämää, alamme nähdä niiden todellisen arvon. Kiitollisuus heijastaa myös varsin tarkasti ihmisen arvoja.
Kiitollisuus voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan: materiaaliseen, sosiaaliseen ja fyysiseen.
Materiaalinen kiitollisuus tarkoittaa sitä, että olemme kiitollisia asioista, joita meillä on. Nykyinen kulutusyhteiskunta luo jatkuvan tunteen siitä, että aina puuttuu jotakin. Haluamme parempaa, uudempaa ja enemmän. Paradoksi on, että mitä enemmän mahdollisuuksia on, sitä enemmän haluamme – ja sitä vaikeampaa on olla kiitollinen siitä, mitä meillä jo on. Tarve olla "naapuria parempi" on kuin koodattu meihin. Kulutushuumassa unohdamme yksinkertaisen tosiasian: emme tarvitse kaikkea, mitä haluamme.
Vaikuttaa siltä, että kiitollisuus on ajan myötä vähentynyt – jokainen seuraava sukupolvi löytää yhä vähemmän syitä olla kiitollinen. On totta, että "ruokahalu kasvaa syödessä", mutta mitä teet, kun sitä on vaikea hillitä. Nykyään valitetaan esimerkiksi hitaasta internetistä ja ollaan huolissaan puhelimesta, joka on viime vuoden malli, osaamatta olla kiitollisia siitä, että ylipäätään on oma puhelin. Harvoin tulee mieleen olla kiitollinen siitä, että on kyky puhua, nähdä ja kirjoittaa. Keskitymme liikaa materiaan emmekä näe sen takana olevaa olennaista.
Sosiaalinen kiitollisuus tarkoittaa kykyä huomata muut ihmiset – hyväksyä, kunnioittaa, arvostaa ja ymmärtää. Sen perustana on empatia eli kyky aistia toisten tunteita, kokemuksia ja tarpeita. Valitettavasti nämä arvot jäävät usein taka-alalle, kun esiin nousevat itsekeskeisyys, huomion tarve ja houkutus jäädä uhrin rooliin. Kiitollisuus ei tee maailmasta täydellistä, mutta se muuttaa näkökulmaamme. Se on kuin henkinen suodatin, joka auttaa erottamaan olennaisen melusta.
Ihmiselle on annettu kaksi korvaa, kaksi silmää ja yksi suu, mutta hän ei osaa käyttää niitä tasapainoisesti. Joskus pitäisi vain kuunnella ja nähdä enemmän sen sijaan, että puolustaa omaa mielipidettään ainoana oikeana. Juuri tällaisissa tilanteissa syntyy eniten jännitteitä. Ihminen näkee helposti toisten virheet mutta ei huomaa omiaan.
Yhteiskuntamme tempo on niin nopea, että myös ihmissuhteista tulee usein pinnallisia. Kuten jäävuoren näkyvä osa on vain pieni osa kokonaisuutta, sama pätee ihmissuhteisiin. Kun unohdamme, että toisella ihmisellä on tunteet, toiveet ja tarpeet – tai että hänelläkin voi olla huolia tai vain huono päivä – syntyy helposti väärinymmärryksiä ja jännitteitä. Nämä ongelmat koskevat sekä eri sukupolvien välejä että sukupolvien sisäisiä suhteita.
Unohdamme olla kiitollisia ihmisistä ympärillämme emmekä osaa arvostaa heitä riittävästi. Näemme vain oman panoksemme suhteessa emmekä huomaa toisen osapuolen ponnisteluja.
Sanotaan, että kerran lausuttua sanaa ei saa takaisin… Ja hyviä sanoja on vaikea sanoa, vaikka juuri niistä puhuttiin yhdessä aiemmista blogeistamme.
Fyysinen kiitollisuus tarkoittaa kykyä huomata oma kehon tila, huolehtia siitä ja ymmärtää, että hyvä olo ei ole sattumaa vaan seuraus. Se liittyy ennen kaikkea terveyteen. Terveys on yksinkertainen sana, jota käytämme monissa yhteyksissä, mutta ennen kaikkea se on arvokkain omaisuutemme.
Terveydestä puhutaan paljon, ja ehkä osaamme siksi jo kiinnittää siihen enemmän huomiota. Mutta osaammeko olla kiitollisia terveydestämme? Omituista kyllä, kun terveys heikkenee pysyvästi, jäämme kaipaamaan sitä, mitä ei enää ole, sen sijaan että arvostaisimme sitä, mitä meillä vielä on.
Olemme usein itse itsemme ankarimpia arvostelijoita. Fyysinen kiitollisuus on myös sen hyväksymistä, että kehomme on palvellut meitä kaikkien näiden vuosien ajan, vaikka se ei olisikaan "täydellinen". Se on lahja, ei velvollisuus. Kiitollisuus onkin lopulta kyky nähdä jokaisessa asiassa jotakin hyvää sen sijaan, että jäisimme kiinni negatiiviseen.
Kyky nähdä huonossakin jotakin hyvää on erittäin tärkeä henkisen hyvinvoinnin kannalta. Positiiviset tunteet ovat kiitollisuuden perusta.
Todellisuudessa kiitollisuus on taito, jota voi harjoitella. Huomaa elämän pienet asiat ja opettele olemaan niistä kiitollinen. Pyrkiessään saavuttamattomaan täydellisyyteen ihminen unohtaa usein itsensä ja kykynsä tuntea kiitollisuutta asioista ja tilanteista, jotka tuntuvat itsestäänselviltä. Onnellisia eivät ole ne, joilla on kaikki, vaan ne, jotka osaavat olla kiitollisia siitä, mitä heillä on.